Olen kerännyt maahanmuuttajien kokemuksia kaupungissa liikkumisesta ja kielitaidon vaikutuksesta liikkuvuuteen viimeisen puolentoista kuukauden aikana haastattelujen ja kaupunkikävelyjen muodossa. Tähän puolentoista kuukauden periodiin on mahtunut paljon onnistumisen tunteita kuin pettymyksiäkin. Haluan tässä blogitekstissä avartaa tutkijan arkea ja kertoa eräästä tutkimukseen erittäin oleellisesti liittyvästä osasta ‒ rekrytointiprosessista.
Kohderyhmän tavoittaminen ja osallistujien rekrytointi
Osallistujien rekrytointi oli erittäin pitkä ja välillä raskaskin prosessi. En ollut ehkä täysin varautunut siihen, miten paljon aikaa rekrytointiin lopulta meni aikaa. Kun aloitin kaupunkitutkijana Kielettömänä kaupungissa -hankkeessa tammikuun alussa, en ollut aikaisemmin tehnyt laadullista haastattelututkimusta, en ainakaan näin alusta alkaen. Ensimmäisten työviikkojen aikana suunnittelin tutkimukseni, loin tutkimussuunnitelman ja määrittelin haastattelukysymykset. Olin valmis aloittamaan tutkimuksen tekemisen toisella työviikollani.
Olin jo ottanut yhteyttä mahdollisiin yhteistyökumppaneihin, joiden kautta olisi mahdollista löytää sopivia osallistujia tutkimukseen, mm. kulttuurijärjestöihin ja organisaatioihin, jotka työskentelevät maahanmuuttajien parissa, vastaanottokeskuksiin sekä suomen kielten opetusta maahanmuuttajille tarjoaviin oppilaitoksiin. Myös erilaisiin yhdistyksiin otin yhteyttä ja mainoksia tutkimuksesta julkaistiin muutamilla Facebook-sivuillakin. Vastausaktiivisuus oli kuitenkin erittäin alhaista.
Muutamien muistutusviestien jälkeen sain avattua keskusteluyhteyden kahden hyvän yhteistyökumppanin, Helsingin aikuislukion opettajien sekä Stadin aikuisopiston Kyky-hankkeen ohjaajien, kanssa. Myös Punavuoren vastaanottokeskus tuli mukaan yhteistyökumppaniksi helmikuun puolessa välissä ja tutkimuslupahakemus laitettiin vireille.
Rekrytointiprosessi lähti siis liikkeelle avainhenkilöiden yhteydenotolla (opettajat ja ryhmien vetäjät). Heidän kanssaan sovimme hankkeen ja tutkimuksen esittelystä kohderyhmälle, eli suomen kieltä heikosti osaaville maahanmuuttajille. Kohderyhmän kanssa tapahtuneen ensimmäisen tapaamisen aikana ainoastaan esittelin hankkeen idean ja tutkimusprosessin eri vaiheet. Kohderyhmä ei tässä vaiheessa vielä uskaltanut lupautua mukaan tutkimukseen, vaikka monet vaikuttivatkin kiinnostuneilta.
Tämän “tunnusteluvaiheeksi” nimeämäni vaiheen jälkeen kävin vielä uudestaan tapaamassa kohderyhmää heidän seuraavalla kokoontumiskerrallaan, mikä saattoi olla viikon päästä hankkeen esittelystä, ja vasta tällöin tapahtui varsinainen rekrytointi ja sovimme haastattelun ajankohdasta.
Rekrytointiprosessin jälkeen aineiston keruuseen
Haastatteluaineistoa pääsin keräämään vasta ystävänpäivänä, kuukauden aktiivisen rekrytointiprosessin jälkeen. Haastattelut suoritettiin joko yksin tai ryhmissä. Ryhmissä suoritetut haastattelut vaativat 2-3 henkilölle sopivan ajan löytymistä. Monilla osallistujilla on päivisin pitkiä koulupäiviä ja joillakin on lisäksi töitä, joten sopivien haastatteluaikojen löytyminen oli haasteellista.
Haastattelujen jälkeen oli vuorossa kaupunkikävelyt. Myös nämä järjestettiin yksin tai 2-3 henkilön ryhmissä ja ongelma oli sama kuin haastattelujen kohdalla: sopivan ajankohdan sopiminen 1-3 henkilön kanssa. Kaupunkikävelyjen ajankohta saattoi edetä jopa 1-2 viikon päähän haastattelusta. Joillekin osallistujille tuli myös muita menoja sovitulle ajankohdalle, joten kaupunkikävelyjen ajankohtaa jouduttiin siirtämään.
Muutamissa tapauksissa sattui niin, että haastattelija ja tulkki olivat sovittuna ajankohtana paikalla, mutta haastateltava ei saapunut paikalle. Haastateltavalle on sitten soitettu ja kysytty saapumisesta, jolloin on käynyt ilmi, ettei haastateltava saavukaan paikalle esimerkiksi sairastumisen tai muiden menojen takia.
Yhden osallistujan kohdalla tutkimuksen suorittaminen “tunnusteluvaiheesta” viimeiseen tehtävään, eli kulttuuriluotaimen suorittamiseen ja siitä keskusteluun, saattoi kestää nopeimmillaan 2 viikkoa, pisimmillään jopa 5 viikkoa. Tyypillisesti yhden osallistujan osallistuminen tutkimukseen kesti keskimäärin 4 viikkoa. Joidenkin osallistujien motivaatio osallistua tutkimukseen laski tutkimuksen edetessä. Osalla osallistujista oli henkilökohtaisia huolia mm. oleskeluluvan saamiseen liittyen, ja he kuvittelivat meidän voivan tämän tutkimuksen kautta auttaa heitä saamaan oleskeluluvan. Vaikka selitimme osallistujille selkeästi, ettei tässä tutkimuksessa ole kyse oleskelulupiin liittyvistä asioista, heidän kiinnostuksensa osallistua tutkimukseen laski. Tämä johtui siitä syystä, että he kokivat, ettemme me voi vaikuttaa heidän tilanteeseensa.
Tarinan opetus – miten toimia jatkossa…
Mitä tästä rekrytointiprosessista voisi oppia tulevaa varten? Ensinnäkin on otettava huomioon kohderyhmän kulttuuritausta ja sen vaikutus siihen, millä tavalla asioista on sovittava. Kohderyhmäksi valikoituneet osallistujat tulevat kulttuureista, joissa on totuttu hoitamaan asioita kasvotusten. Tämän takia rekrytoinnit oli suoritettava tapaamalla kohderyhmää henkilökohtaisesti. Tapaamisten aikana sovittiin myös seuraavasta tapaamisesta. Tätä ei olisi voitu tehdä esimerkiksi puhelimen välityksellä. Rekrytointia yritettiin jatkaa myös lumipallo-efektin kautta, mutta tätä kautta löytyi vain yksi uusi osallistuja ehkäpä juuri siitä syystä, että asioista sopiminen tuli tapahtua kasvotusten tutkijan ja mahdollisen osallistujan välillä.
Toiseksi on huomioitava, että osallistujien motivaatio osallistua tällaiseen pitkittäistutkimukseen laskee luonnostaan ja varsinkin, jos kohderyhmä elää epävarmaa elämäntilannetta, kuten tämän tutkimuksen tapauksessa. Muutama osallistuja perui osallistumisensa kiinnostuksen lopahtamisen takia, mutta muutaman kohdalla oli myös sellaisia tekijöitä kuin työ- tai opiskelupaikan saaminen, mikä esti heitä osallistumasta tutkimukseen ajanpuutteen takia.
Näistä syistä onkin tärkeää, että osallistujien kiinnostusta tutkimusta kohtaan pidetään jatkuvasti yllä ja tutkija on aktiivisesti yhteydessä osallistujiin. Rekrytointiprosessille on annettava paljon aikaa ja osallistujia on haettava aktiivisesti monesta eri paikasta. Kuukauden aineistonkeruun aikana onnistuin saamaan 15 yksilöhaastattelua, 10 kaupunkikävelyyn osallistumista ja 5 loppuun asti suoritettua kulttuuriluotain –tehtävää. Näistäkin tuloksista on jo nähtävissä osallistujien kiinnostuksen lopahtaminen tutkimuksen edetessä. Rekrytointiprosessi on edelleen käynnissä ja muutamien osallistujien kanssa kerään edelleen aineistoa.
Sen olen ainakin oppinut tämän tutkimuksen tekemisen yhteydessä, että laadullisen tutkimuksen tekemisessä tutkijalta vaaditaan paljon kärsivällisyyttä ja toisaalta myös päättäväisyyttä ja näitä vaaditaan ehkäpä vielä tavallista enemmän, kun tutkimuksen kohderyhmänä ovat eri kulttuuritaustoista tulevat ihmiset. Vaikka kohderyhmä on tässä tutkimuksessa näyttäytynyt vaativana, on tutkimuksen tekeminen ollut mielestäni kuitenkin erittäin kiinnostavaa, mieltä avartavaa ja mukavaa ja olen saanut tutustua moniin uusiin, mukaviin ihmisiin.
Anna Hellén
kaupunkitutkija
19.3.2018
