Kirjoittaja: Juha Manunen, FM, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu
17.12.2018
Olemme lähellä, mutta silti kaukana
Työskentelen tulkkausalan lehtorina Humanistisen ammattikorkeakoulun Kuopion alueyksikössä. Olen viittomakielinen kuuro ja käytän suomalaista viittomakieltä ja tulkkausta niin työssäni kuin yksityiselämässäni aktiivisesti. Olen aikoinaan tavannut yksittäisiä kuuroja maahanmuuttajia, mutta hankkeen Kielettömänä kaupungissa kautta olin ensimmäistä kertaa kunnolla tekemisissä kuuron maahanmuuttajaryhmän kanssa. Ryhmä opiskelee Helsingissä, Kuurojen kansanopistossa. Tässä blogikirjoituksessa tarkastelen kokemuksiani ja havaintojani maahanmuuttajien kohtaamisesta suomalaisen näkökulmasta.
Kuurojen asema meillä ja maailmassa
Suomessa on jo seurattu pitkään, millainen on erilaisten kieli- ja kulttuurivähemmistöjen tilanne kotimaassamme ja muualla maailmassa. Monessa maassa kuuroilla ja kuulovammaisilla on hyvät koulutus- ja tulkkauspalvelumahdollisuudet, kun taas monessa maassa tilanne saattaa olla surullinen ja järkyttävä: saamme kuulla erilaisia tarinoita siitä, miten kuurot lapset eivät pääse kouluun opiskelemaan, eivätkä siten saa kielellisiä ja sosiaalisia eväitä myöhempää itsenäistä elämää varten. Kuulevien maailmassa syrjäytyy helposti yhteisen kielen puuttuessa ja joutuu useinkin elämään kuulevan lähipiirin sanelemana.
Monessa maassa on tutkittu pitkään tai alettu hiljattain tutkimaan viittomakielen rakennetta sekä parantamaan viittomakielisten palveluja, kun taas monessa maassa joutuu yhä törmäämään viranomaisten ja yhteiskunnan ymmärtämättömyyteen ja kielteisiin asenteisiin. Viittomakieltä ei haluta hyväksyä kuurojen äidinkieleksi, luonnolliseksi kommunikaatiokanavaksi, eikä siten haluta rinnastaa sitä puhuttujen kielten kaltaiseksi luonnolliseksi kieleksi, joka on syntynyt ihmisryhmän keskuudessa, puhumattakaan viittomakielisten kulttuurielämästä, tavoista ja arvoista. Kuuroilla naisilla ja tytöillä on vielä vaikeampi tilanne. Maailman Kuurojen Liitolla (World Federation of the Deaf, WFD) ja muilla kuulovamma-alan järjestöillä on siis yhä paljon työtä tällä saralla.
Suomessa laki turvaa viittomakielisten oikeudet
Vuonna 1995 Suomen Perustuslakiin lisättiin suomalainen viittomakieli, joka tunnustetaan vähemmistökieleksi saamen ja romanin kielen ohessa. Viittomakielilaki astui voimaan vuonna 2015. Lain avulla pyritään parantamaan ja turvaamaan viittomakieliä käyttävien kansalaisten oikeuksia. Suomessa on kaksi viittomakieltä: suomalainen viittomakieli ja suomenruotsalainen viittomakieli. Molempien kielten asema on vahvistunut vuosien mittaan, mutta siitä huolimatta viittomakieliset joutuvat kohtaamaan vaikeuksia arkielämässään.
Mainittakoon esimerkkinä työnsaantivaikeudet, kun taustalla on työnantajien erilaisuuden pelot ja ennakkoluulot. Lisääntyneiden sisäkorvaistuteleikkausten myötä viittomakielisten yhteisö joutuu ponnistelemaan yhteiskunnan paikkansa ja kielioikeuksien puolesta. Vammaisten tulkkauspalvelut siirrettiin Kelan vastuulle vuonna 2010. Kilpailutus on aika ajoin aiheuttanut voimakasta kritiikkiä ja myllerrystä tulkkausalalla, mikä on koetellut niin asiakkaiden kuin ammattitulkkien hyvinvointia. Tästä viimeisestä seikasta huolimatta meidän ei pidä unohtaa, että maailman silmissä meillä on kuitenkin tulkkauspalvelut, jotka turvataan laissa ja lain puitteissa voimme vaatia saamaan tulkkauspalvelua. Monessa maassa tulkkauspalvelua voi käyttää vain pienellä tuntimäärällä ja pahempi tilanne on se, että asiakkaat joutuvat kustantamaan itse, kun taas Suomessa laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta takaa ilmaiset tulkkauspalvelut.
Viittomakieliset maahanmuuttajat hankkeen kohderyhmänä
Hankkeen yhtenä aineistonkeruun menetelmänä olivat kävelyhaastattelut, joiden avulla kuvasimme ja tutkimme, mitkä seikat helpottavat maahanmuuttajien liikkumista kaupungilla. Sain etukäteen nimilistan ja kävin tutustumassa ryhmään. Vasta paikan päällä tuli mieleeni tärkeä kysymys: osaavatko kaikki lukea nimensä latinalaisilla kirjaimilla? Ei minulle tullut millään tavalla mieleen, kun olen tottunut siihen, että vaihtelevista kielitaidoista huolimatta Euroopan kuurot pärjäävät kirjoittamalla ja lukemalla arkipäiväisistä asioista. Millä kielellä ja kirjaimilla kauempaa tulevat maahanmuuttajakuurot siis osaavat kirjoittaa ja lukea nimensä? Kun kulkevat vieraan maan kaupungeilla ja kaduilla, niin millä kirjaimilla ja symboleilla pystyvät hahmottamaan sijaintinsa ja asioimispaikkansa?
Koin kuin halko olisi lyöty päähäni. Minun olisi pitänyt selvittää ja varmistaa ryhmän luku- ja kirjoitustaito, jotta jokainen ymmärsi ryhmänjakoa. Kuten aiemmin jo totesin, ei miljoonalla kuurolla lapsella ole mahdollisuuksia päästä kouluun, eikä ole varmuutta, missä vaiheessa ja tilanteessa lapset oppisivat myöhemmin lukemaan ja kirjoittamaan. Ja vaikka kuuro osaisi kotimaansa kieltä, niin tunteeko ennestään Euroopan yleisiä kieliä ja kirjaimia? Maahanmuuton myötä moni varmaankin törmää täysin uuteen kieleen, uusiin kirjaimiin ja uuteen outoon kulttuuriin, mihin tottuu ajan mittaan. Toisin sanoen, kirjoitus- ja lukutaito ei olekaan niin itsestäänselvyys kuin mitä me suomalaiset olemme ajatelleet.
Kansainvälisiä kohtaamisia ihmisten kesken
Erilaisesta taustasta, muuton syistä ja maahamme sopeutumisvaiheesta huolimatta olen kokenut ja huomannut, miten maahanmuuttajat ymmärtävät olevansa uudessa maassa ja miten haluavat sopeutua maahamme. On kuitenkin tärkeää huomauttaa, että kuurojen ja viittomakielisten maailma sisältää niin paljon yhteisiä piirteitä, arvoja ja maailmankatsomusta, että tämä tavallaan helpottaakin kuurojen keskinäistä kommunikaatiota viitottuna huolimatta siitä, mistä päin maailmaa tulevat.
Viittomakieli on viitottu kieli, joka pohjautuu vahvasti visuaalisuuteen ja sisältää runsaasti eleitä, ilmeitä, kuvailua sekä ympäristöä ikonisesti kuvaavia, pantomiimisia elementtejä. Kuuroilla on taito muokata tuotostaan visuaalisella tavalla, jotta keskustelunkumppani pystyy hahmottamaan. Kuulevien keskuudessa sen sijaan kommunikaatio saattaa useinkin tyssähtää yhteisen kielen puuttumiseen ja siihen, ettei toinen osaa juurikaan englantia. Kun ei ole yhteistä kieltä, osaako kumpikaan elehtiä? Viittomakielisten keskustelutavat muistuttavat hyvinkin paljon toisiaan ympäri maailmaa: on tärkeää tietää, millä tavalla ylläpidetään katsekontaktia keskustelun aikana, miten aloitetaan, keskeytetään ja lopetetaan keskustelu, miten tehdään tarkentavia kysymyksiä ja vakuutetaan jotain.
Viittomakielisten kulttuuriin kuuluu yhtenä tärkeänä piirteenä henkilökohtainen viittomanimi kirjotetun nimen rinnalla. Kommunikaatio luistaa, kun tiedetään, kenestä puhutaan, eikä tarvitse alinomaa sormittaa jokaista nimeä. Viittomanimi on niin tärkeä osa kuuron identiteettiä, että ilman sitä saattaa kokea itsensä vaillinaiseksi.
Uuden kotimaan kulttuuri kiinnostaa kuuroja maahanmuuttajia
Siinä, mitkä asiat Suomen yhteiskunnassa ja suomalaisuudessa kummastuttavat maailmalla, koskee myös maahanmuuttajakuuroja sen perusteella, mitä olen keskustellut heidän kanssaan. Ajankäsitys on mielenkiintoinen ilmiö. Monessa kulttuurissa saatetaan joustaa ja jaksetaan odottaa henkilön saapumista, mutta meille suomalaisille on tärkeää pitää kiinni sovitusta ajasta, olkoonkin kyse palaverista tai lounastreffeistä. Hyviin tapoihin kuuluu saapua paikalle hyvissä ajoin ja jos sattuu myöhästymään, niin on kohteliasta ilmoittaa siitä etukäteen.
Suomalaisten vähäpuheisuus ja juropäisyys saattavat myös kummastuttaa maahanmuuttajia. Mikä ihme meitä vaiva, kun emme aina ehdi tai ilkeä pysähtyä esittämään niin yksinkertaista fraasia kuin ”hei, mitä kuuluu”? Saatetaan toki ohimennen nostaa kättämme tai nyökätä päätämme pikaisesti, jos edes sitäkään. Suomalainen tarvinnee omaa tilaa ja aikaa. Kun ajan mittaan tutustuu häneen ja oppii tuntemaan, niin luodaan pysyvä luottamussuhde. Suomalainen on aina sanansa mittainen ja auttaa ystäviään hädässä.
Suomalaista yhteiskuntaa ja politiikkaa leimaa vahvasti kansalaisten sekä miesten ja naisten tasa-arvo. Vuonna 1906 Suomi antoi kolmantena maailmassa ja ensimmäisenä Euroopassa naisille äänioikeuden osana yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta. Samalla sallittiin naisille myös oikeus asettua ehdolle vaaleissa. Vuonna 1907 eduskuntaan valittiin maailman ensimmäiset naisparlamentaarikot. Demokratia ja sanavapaus sallivat kaikille yhtäläisen oikeuden vaikuttaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin taustastaan riippumatta. Kansalaisilla on myös vapaus liikkua ja tehdä itseään koskevia valintoja. Maan tasa-arvokysymys heijastuu myös kuurojen yhteisöön ja siksi maahanmuuttajat joutuvat suhtauttamaan kotimaansa ja vieraan maan arvokäsityksiin.
Tulkkauspalvelut edistävät yhteiskunnallista osallistumista
Toimivat tulkkauspalvelut ovat äärimmäisen tärkeä osa viittomakielisen henkilön itsetuntoa, itsenäisyyttä ja itsenäistä asioidenhoitoa. Tulkkauksen avulla voi osallistua kaikkiin elämänalojen sosiaalisiin tilaisuuksiin kuten koulutukseen, työelämään ja yksityiselämään liittyvään asioidenhoitoon. Tällöin toteutuu kuuron itsemääräämisoikeus eli kuuro saa sanoa sanottavansa sellaisenaan kuin haluaa ja tarkoittaa, tulkki tulkkaa kaiken kielestä toiseen lisäämättä, poistamatta ja muuntelematta mitään. Kuuro saa lääkärinkäynnissä kertoa tarkalleen vaivoistaan ja saada niihin tarvitsemaansa hoitoa. Kuuro saa itsekseen päättää, paljonko maksaa mistäkin vai jättääkö ostamatta. Kuuro voi rupatella niin tuttujen kuin tuntemattomien kanssa esteettömästi ja vaihtaa kuulumisia, ajatuksia, mielipiteitä. Toimiva ammattilaistulkkaus siis mahdollistaa tämän kaiken ja saa kuuron kokemaan kuuluvansa yhteiskuntaan ja olemaan tasa-arvoinen muiden yhteiskunnan jäsenten kanssa. Tulkkauksen käyttömahdollisuudet saattavat tulla täydellisenä yllätyksenä niille maahanmuuttajille, joiden kotimaassa ei kenties ole yhtään tulkkikoulutusta, ei tulkkauspalvelujärjestelmää eikä mitään muita mahdollisuuksia hoitaa asioitaan ja osallistua sosiaalisiin tilaisuuksiin itsenäisesti. Tällöin useinkin saattavat kuuron sukulaiset, ystävät tai työntekijät toimia tulkkina, vaikkakin heitä ei sido eettiset säännöt kuin mitä meillä on. Eettisiin sääntöihin kuuluvat muun muassa vaitiolovelvollisuus, jääviys joissakin tilanteissa ja haastaviin tilanteisiin etukäteisvalmistautuminen.
Kuuroille maahanmuuttajille ei usein aluksi riitä tavallinen tulkkaus suomalaiselle viittomakielelle, vaan tarvitaan niin sanottua reletulkkausta, jossa kuuleva tulkki muuttaa ensin puheen viittomiksi ja kuuro tulkki muokkaa viestiä visuaalisemmaksi ja selkeämmäksi, jotta kuuro maahanmuuttaja pystyy vastaanottamaan viestin. Toiseen suuntaan taas kuuron tulkin on helpompaa ymmärtää kuuron maahanmuuttajan viittomista ja selventää se kuulevalle tulkille, joka edelleen tulkkaa viestin puheelle. Tämän takia vasta maahan tulleiden kuurojen parissa tarvitaan usein jopa neljä tulkkia samaan tilaisuuteen: kaksi kuuroa tulkkia, jotka työskentelevät parina sekä kaksi kuulevaa tulkkia, jotka tekevät niin ikään paritulkkausta. Tällaista tulkkausta on käytetty hankkeessa kuurojen maahanmuuttajien kanssa ainakin alkuvaiheessa, kun heillä ei ollut vielä riittävää suomalaisen viittomakielen taitoa, eikä kokemusta itsenäisen tulkkauspalvelun käytöstä.
Hankkeen nimi Kielettömänä kaupungissa antaa viitteen siitä, että kuuro maahanmuuttaja saattaa alkuvaiheessa törmätä moniin sellaisiin arkipäivän asioihin, mitkä helposti pidetään itsestäänselvyytenä. Kun on kirjoitus- ja lukutaito sekä tarvittavat sosiaaliset taidot, selviää tilanteesta kuin tilanteesta, mutta ilman näitä joutuu ponnistelemaan selviytyäkseen ja sopeutuakseen uuteen maahan ja yhteiskuntaan.
