Blogi /Anna Hellèn
Kielettömänä kaupungissa -hanke esittäytyi Kemin Sosiaalipedagogiikan päivillä
Kielettömänä kaupungissa -hankkeen kaupunkitutkija Anna Hellén osallistui 22.–23.3.2018 järjestetyille sosiaalipedagogiikan päiville. Kaksipäiväisten päivien aikana sain kuulla mielenkiintoisia puheenvuoroja suomalaiseen yhteiskuntaan, integraatioon ja emansipaatioon liittyvistä teemoista. Tämä oli päivien teema osallistavien menetelmien lisäksi. Esittelin päivillä Kielettömänä kaupungissa -hankkeen ja siinä tekemäni tutkimuksen. Hankkeemme sopikin loistavasti päivien teemaan, sillä Kielettömänä kaupungissa -hankkeessa on nimenomaan kyse integraatiosta ja emansipaatiosta, ja menetelminämme ovat juuri osallistavat menetelmät.
Huolta emansipaation ja integraation toteutumisesta yhteiskunnassa
Päivien avauksessa, Outi Hyry-Honkan puheenvuorossa, pohdittiin huolestuneina sitä, kuinka suomalaisesta yhteiskunnasta on tullut melko rasistinen lisääntyneen maahanmuuton seurauksena. Kaduilla ja sosiaalisessa mediassa kuultavat ”Suomi suomalaisille” -puheet saavat yhteiskuntamme tuntumaan hyvin kylmältä tänne muuttaville ja rauhallista ja turvallista elinympäristöä etsiville maahanmuuttajille. Avauspuheenvuorossa ja sitä seuranneessa Elina Nivalan puheenvuorossa toivottiinkin emansipaation ja integraation lisäämistä suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämä mahdollistuu toiminnan ja myös kansan valistamisen kautta.
Emansipaatiolla tarkoitetaan vapautumista pään sisäisistä toimintatavoista, ennakkoluuloista, vallitsevien toimintatapojen malleista sekä yhteiskunnallista elämää rajoittavista rakenteista. Emansipaatio on vapautumista toteuttamaan omia mahdollisuuksiaan. Integraatio puolestaan toimii raamina emansipaatiolle ja antaa vapautumiselle mahdollisuuden, sekä mahdollisuuden löytää oma paikkansa yhteiskunnassa. Juuri näitä asioita, emansipaatiota ja integraatiota, maahanmuuttajat tarvitsevat voivansa tulla osaksi uutta yhteiskuntaa ja voidakseen toteuttaa itseään ja toiveitaan uudessa kotimaassaan.
Osallistava teatteri menetelmänä maahanmuuttajien integroimisessa
Päivien pääpuhujana oli Erene Kaptani Iso-Britannian Itä-Lontoon yliopistosta (University of East London). Erene tutkii ja käyttää kvalitatiivisia osallistavia tutkimusmenetelmiä ja on osallistava teatteri -tutkimusmenetelmän asiantuntija. Hän painotti puheessaan kehon käyttämistä pedagogisena tutkimusmenetelmänä, sillä monia asioita ei pystytä puheen kautta kertomaan tai esittämään. Erenen mielestä teatterin kautta voi helpommin ymmärtää ihmisten tarinoita, kokemuksia ja mielenmaisemaa.
Erene järjestää tutkimuksessaan teatteriin perustuvia ryhmätöitä työelämän ja sosiaalisten etuuksien ulkopuolella oleville maahanmuuttajanaisille vahvistaakseen heidän uskoa itseensä ja auttaakseen heitä elämässä eteenpäin. Sain nähdä esimerkin heidän workshopistaan Erenen puheenvuoron aikana. Teatterin kautta osallistujat saivat nähdä oman tilanteensa ulkopuolisen silmin ja kokea tapahtumat uudelleen sekä käsitellä niitä. Teatteri oli välillä luonteeltaan yliampuvaakin, mutta sen avulla osallistujat pystyivät käsittelemään myös hieman tehokkaammin kätkettyjä tunteitaan.
Tutkijat ja tutkimukset esittäytyvät
Iltapäivällä oli vuorossa tutkijatyöryhmien kokoontuminen, jonka yhteydessä sain esitellä omaa tutkimustani. Paikalla oli 23 kuulijaa. Työryhmän teemana oli maahanmuutto sosiaalipedagogisena kysymyksenä. Vaikka tutkimukseni kielimaiseman vaikutus kielitaidottomien maahanmuuttajien liikkuvuuteen onkin näkökulmaltaan kaupunkitutkimukseen ja –suunnitteluun painottuva, sai se erittäin positiivisen vastaanoton sosiaalipedagogeilta. Esityksen jälkeen kävimme vilkasta keskustelua aiheesta. Tutkimusta ja Kielettömänä kaupungissa -hanketta pidettiin ajankohtaisena ja erittäin tärkeänä, myös sosiaalipedagogisesta näkökulmasta tarkasteltuna.
Samassa tutkijatyöryhmässä omia tutkimuksiaan esittelivät myös Päivikki Rapo ja Kirsi Vaistela Itä-Suomen yliopistosta. Rapo esitteli esityksessään valmistuneen Pro gradu –työnsä Kansalaisena toimiminen vastaanottokeskuksen arjessa ja Vaistela puolestaan esitteli tekeillä olevaa väitöskirjaansa aiheesta Maahanmuuttajalasten osallisuusedellytykset ja -esteet peruskoulun alaluokilla. Vaistelan esitys painottui pohtimaan tutkijan refleksiivisen asemoitumisen vaikutusta tutkimusprosessiin ja hänen pohdinnoissaan oli hyvin paljon samoja asioita, kuin mitä oman tutkimuksenikin aikana olen pohtinut. Kummankin esitykset olivat mielestäni erittäin mielenkiintoisia!
Torstaipäivän päätös oli Kemin lumilinnassa, jossa saimme nauttia lämpimän illallisen paksuissa talvivaatteissa ja viltteihin kääriytyneinä.
Perjantaina aktivoiduttiin!
Perjantaina oli vuorossa käytännön työpajoihin osallistuminen. Osallistuin Päivi Murasen vetämään Kemistä-kotiutumispelityöpajaan. Työpaja pohjautui Yhteinen kaupunki – hyvinvointia taiteesta -hankkeeseen, jossa maahanmuuttajien kotoutumista edistetään yhteisön näkökulmasta ja pelillisin keinoin. Hankkeessa on tavoitteena uusien ja vanhojen kemiläisten kanssakäymisen lisääminen järjestämällä erilaisia pelitapahtumia ja soveltavan taiteen työpajoja. Hankkeessa on kehitetty yhteistyössä opiskelijoiden ja maahanmuuttajien kanssa paikallinen kotoutumispeli – Kemistä -peli, jota saimme työpajassa pelata yhdessä maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden kanssa.
Pelissä oli 4 erilaista tehtävää: maamerkkien tunnistaminen, lyhyen näytelmän valmisteleminen, tietovisa Kemistä, sekä uuden logon tai sloganin luominen Kemille. Keskustelin pelikavereideni kanssa hankkeesta ja pelistä ja heidän mielestään hanke on lähentänyt uusia ja vanhoja kemiläisiä, ja samalla kielitaito on lisääntynyt. Työpaja oli erittäin onnistunut, tehtävät olivat mukavia, kuin myös seura, ja opin Kemistä paljon uutta pelin avulla!
Lopuksi
Sosiaalipedagogiikan päiviltä jäi käteen paljon uutta tietoa, uusia kokemuksia sekä myös luottamusta suomalaisen yhteiskunnan kykyyn integroida maahanmuuttajia. Yhteiskunnassamme on emansipaatiota ja Suomessa on paljon ihmisiä, jotka monin eri tavoin pyrkivät auttamaan maahanmuuttajia yhteiskuntaamme integroitumisessa. Valitulla menetelmällä ei sinänsä ole väliä, kunhan viesti maahanmuuttajille on se, että heistä välitetään ja että heidät toivotetaan tervetulleiksi uuteen kotimaahansa. Tällaisen kokemuksen sain myös Kemistä -pelistä. Yhteisöllisyys on se, mikä merkitsee eniten. Ei ole väliä, että piirrämmekö vai luommeko teatteria yhdessä, kunhan kaikki halukkaat osallistetaan. Yhteyden luominen vanhojen ja uusien asukkaiden välille on tärkeää yhteisöllisyyden kasvattamisessa sekä emansipaation ja integraation lisäämisessä. Tätä kautta koko yhteiskunnastakin tulee vahvempi.
Anna Hellén
30.4.2018
Hyperlinkit (jollei linkit toimi):
Sosiaalipedagogiikan päivät
http://www.sosiaalipedagogiikka.fi/sosiaalipedagogiikan-paivat-2018/
Erenen puhe
https://www.youtube.com/watch?v=uTJMjYipOos
Annan esitys sosiaalipedagogiikan päivillä (kielimaiseman vaikutus kielitaidottomien maahanmuuttajien liikkuvuuteen)
http://www.sosiaalipedagogiikka.fi/wp-content/uploads/2018/03/Sp_paivat_2018_Hellen-ID-7717.pdf
Tutkijan refleksiivisen asemoitumisen vaikutus tutkimusprosessiin
http://www.sosiaalipedagogiikka.fi/wp-content/uploads/2018/03/Sp_paivat_2018_Vaistela-ID-7709.pdf
Yhteinen kaupunki – hyvinvointia taiteesta -hanke.
https://www.eura2014.fi/rrtiepa/projekti.php?projektikoodi=S20947
